24. huhtikuuta 2018

Olutblogisessiot vol. 7: olutcocktailit

Olutblogisessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat.

Seitsemännen osan alusti Tuopin ääressä, ja teemana ovat olutcocktailit, joita myös hoptaileiksi kutsutaan.

Siispä mekin suuntasimme kokeilevaan keittiöömme testaamaan, mitä (klassikko)cocktailien pohjalta saisi aikaan. Seuraavana testituloksia ja pohdintaa sekä mukahassuja uusia nimiä.

Klassikot



Black Velvet

8 cl samppanjaa
8 cl Guinnessia

Valmistus: kaada lasiin ensin samppanja, sitten Guinness. Voit yrittää kaataa Guinnessin samppanjan päälle vaikkapa lusikan kautta, jotta valmis drinkki olisi kauniisti kaksikerroksinen ja -värinen - käytännössä se ei kuitenkaan onnistu, ei ainakaan heti, ja juomat sekoittuvat saman tien.

Perinteisessä Black Velvet -drinkissä on puolet samppanjaa, kuohuviiniä tai siideriä ja puolet Guinnessia. Jos drinkki perustuu Marjutin suosikkeihin, se ei voi olla huono, eihän? Valmistelu vaati ajatustyötä: ensin pohdimme, olisiko paahteinen samppanja toiminut paahteisen oluen kanssa parhaiten vai olisiko paahteisuutta ollut liikaa - ja sitten päädyimme nappaamaan satunnaisen pullon Bouché Pere & Fils Blanc de Blancsia (non-vintage).

Drinkin tuoksussa on samppanjaa, jälkimaussa vuorottelevat Guinness ja samppanja. Mielenkiintoisen drinkin maku tuo mieleen myös ruismarjapuuron. Oluen maltaisuus ja pieni paahteisuus toimivat jännästi viinin hapokkuuden ja sitruksisuuden kanssa. 1+1 ei kuitenkaan ole 3, joten jatkossakin samppanja menee samppanjana ja Guinness Guinnessina.


Black & Tan 

1/2 lageria
1/2 Guinnessia

Valmistus: kaada lasiin ensin lager ja sitten Guinness.

Koska Guinnessia jäi, testiin päätyi myös puolet tummaa ja puolet vaaleaa olutta sisältävä sekoitus Black & Tan. Se maistui lähinnä tummalle Velkopopovický Kozel Černýlle.


Tango

1/2 appelsiinilimonadia
1/2 lageria
(sitruunamehua)

Valmistus: kaada lasiin.

Radler ("pyöräilijä") on klassinen oluen ja virvoitusjuoman sekoitus, josta on useissa eri maissa omia versioita. Sen muunnelmista testiin pääsi Tango eli puolet appelsiinilimonadia ja puolet olutta sisältävä sekoitus - tosin joissakin maissa Tango viittaa myös karviaismarjaa sisältävään sekoitukseen. Muita muunnelmia ovat mm.
  • sitruunalimonadi - Alsterwasser / Weizenradler (vehnäolut) / clara
  • cola - Diesel / Dirty Diesel (IPA) / Cola-Weizen (vehnäolut) / mazout (pilsner)
  • ginger ale - Shandy
Juoman tuoksu on kevyen maltainen ja appelsiininen. Maku on raikkaan appelsiininen, olut taittaa kivasti limonadin sokerista makeutta. Jälkimaku kallistuu hieman maltaisen puolelle. Tango on ihan kiva kesäinen janojuoma, mutta tango ei vielä taittuisi sen jälkeen. Jos maku tuntuu liian makealta, pieni loraus sitruunamehua auttaa asiaa.

Hitit



Mansku 

5 cl Jaloviina Tammea
2 cl vermuttia
3 cl IPA-olutta
jäitä
koristeeksi cocktailkirsikka

Valmistus: sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin, koristele cocktailkirsikalla (tai jätä kirsikka pois, jos et tykkää).

Emme voineet vastustaa kiusausta, joten nimesimme Manhattan-drinkin muunnelman lukuisien Mannerheiminteiden ja -katujen mukaan. Drinkin tuoksu on vahvasti jaloviinainen, samoin Jaloviina ja vanilja maistuvat vahvasti, IPA ei niinkään. IPA:n määrän lisääminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesta paransi makua, kun mukaan tuli hieman greippistä katkeruutta - 3 cl on vain pieni tilkka eikä tunnu muun alkoholin joukosta oikeastaan yhtään.


Kosmopoliitne maasikas

2,5 cl vodkaa
4 cl Pühaste Lime Gosea
3 mansikkaa (2 drinkkiin, 1 koristeeksi)
joko tilkka sitruunamehua tai sokerisiirappia (puolet sokeria, puolet vettä, keitä kasaan)
jäitä

Valmistus: murskaa 2 mansikkaa. Sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin ja koristele mansikkaviipaleilla.

Sinkkuelämää-sarjasta tuttuun, alkuperäiseen Cosmopolitaniin tulee mansikan sijaan karpalomehua, mutta tämä muunnelma toimii myös oikein hyvin. Drinkin maku on mansikkainen ja kotimaisten mansikoiden aikaan todennäköisesti vielä parempi kuin nyt, kun mansikat ovat kyllä kookkaita, mutta melko mauttomia. Sellaisenaan drinkki ei ollut oikeastaan makea eikä hapan, joten sen makua voi säätää happamammaksi lisäämällä tilkan sitruunamehua tai makeammaksi lisäämällä sokerisiirappia.


Marja-Riitta

2 cl tequilaa
2 cl Triple Seciä tai muuta sitruslikööriä
4 cl Pühaste Lime Gosea
jäitä
lasin reunaan sitruunan mehua ja suolaa

Valmistus: sivele lasin reuna sitruunan mehulla ja pyöräytä suolassa lautasella, jotta saat lasiin koristeellisen suolareunan. Sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin.

Margaritaan perustuva drinkki toimii varsinkin suolan kanssa. ¡Ay, caramba! Pieni määrä olutta ei muun alkoholin ohella maistu oikeastaan yhtään, joten makuun vaikuttavat enemmän tequila ja Triple Sec.


Poliittisesti korrekti tumma itänaapuri ("Perestroika")

4 cl vodkaa
10 cl Thornbridge Fikaa tai muuta mahdollisimman kahvista stoutia
10 cl Colaa, jos haluat drinkin jatkettuna
jäitä

Valmistus: kaada vodka jäiden päälle lasiin, lisää olut (ja Cola).

Laiskan miehen Musta ryssä on helppo ja käytännössä U-Boot ilman shottilasia: vodkaa ja kahvin makuista stoutia kahviliköörin sijaan. Niinpä drinkki maistuu vain oluelle. Drinkin voi myös jatkaa Colalla, mikä tuo juomaan makeutta ja teki testiryhmämme mielestä drinkistä parempaa.


Gin & IPA

4 cl giniä
2 cl (veri)greippimehua
12 cl Arctic Fuel IPA:a
jäitä
koristeeksi greippiviipale

Valmistus: sekoita ainekset shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin jäiden päälle. Koristele greippiviipaleella.

Gin & Tonicia myötäilevän drinkin tuoksussa on lähinnä greippistä hedelmäisyyttä, samoin maku on greippisen hedelmäinen. Gini maistuu jälkimaussa, mutta mukana on myös havua ja hedelmäisyyttä. Katkeraa on ja raikasta, IPA toimii yllättävän hyvin tonicin korvikkeena. Drinkki on yllättävän hyvä, tätä voisi juoda toistekin. IPA:ksi kannattaa valita hedelmäinen IPA, samoin ginissä pitää olla makua.


Hop Collins

4 cl giniä
2 cl greippimehua
2 cl sokerisiirappia (50/50 vettä ja sokeria, keitä kasaan)
10 cl Arctic Fuel IPA
jäitä
koristeeksi vadelma

Valmistus: sekoita shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin. Koristele vadelmalla.

Tom Collinsiin perustuva drinkki on aluksi makean hedelmäinen, mutta sen jälkimaku on katkera. Sokerisiirappia ei ehkä tarvitse kuin 1 cl ohjeen 2 cl sijaan - tai hurjimmat voivat korvata sokerisiirapin hunajalla. Kesäinen juoma, toimii! Jos et tykkää Gin & IPA:n katkeruudesta, kokeile tätä.

Hudit



Stadin muuli

12 cl Stadin Ginger Pale Alea tai muuta inkiväärin makuista olutta
2 cl limemehua
4 cl vodkaa
jäitä
koristeeksi limeä

Valmistus: täytä lasi jääpaloilla, lisää vodka, limemehu ja olut. Koristele limellä.

Moscow Mulesta inspiraationsa hakeneen drinkin tuoksu on lähinnä limettinen. Koska olut ei ole voimakkaasti inkiväärin makuinen, se ei tunnu myöskään maussa, vaan lime hallitsee. Myöskin inkiväärilimonadin tuoma Moscow Mulen makeus puuttuu. Jälkimaku on maltainen ja katkera, ja kokonaisuus jäi hieman latteaksi. Alkuperäistä paremmin muistuttavan drinkin voisi saada lisäämällä sokerista inkiväärisiirappia, mutta emme jaksaneet lähteä iteroimaan uutta versiota. Tässä meni hyvä olut (ja vodka) ihan hukkaan.


Tequila Päikesetõusu

4 cl tequila
1 cl grenadiini
15 cl Pühaste Lime Gose

Valmistus: kaada tequila ja grenadiini lasiin, lisää olut.

Drinkin maku on mieto, oluen maku katoaa eikä juoma maistu oikeastaan millekään. Vaikka Pühaste Lime Gose onkin hyvää, se ei korvaa Tequila Sunrisen appelsiinimehua. Ei jatkoon.


Summa summarum

Oluen käyttäminen drinkkien ainesosana epäilytti etukäteen. Kokeilujen perusteella olut kuitenkin sopii drinkkeihin, jos vain tietää mitä tekee. Perinteisten drinkkien ainesosien korvaaminen niitä maultaan muistuttavilla oluella ei välttämättä toimi. Oma haasteensa tulee eri oluttyyleistä sekä oluiden makuprofiilien erilaisuudesta saman oluttyylin sisällä. Esimerkiksi Musta ryssä olisi luultavasti ollut täysin erilainen, jos Fikan tilalle olisi valittu joku toinen kahvistout. Olutdrinkkejä voisi kokeilla toisenkin kerran, sillä oluttyylejä on vielä kokeilematta. Vehnäoluesta saisi varmaan kehitettyä kesäisen drinkin.

21. huhtikuuta 2018

Benjamin Bridge Brut



Benjamin Bridge Brut (NV)
Kanada; L'Acadie Blanc, Chardonnay, Pinot Noir, Seyval Blanc; 30,31 €

Tuottaja Benjamin Bridge
Nova Scotiassa, Kanadassa sijaitseva Benjamin Bridge Estaten viinitila on tehnyt kuohuviinejä vuodesta 2002 alkaen. Nyt maistelussa oleva Brut on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sekoitettu useista varastoviineistä, joista vanhin on vuodelta 2002.

Etiketin mukaan sitrusta, savuisuutta, suolaisuutta ja mineraalisuutta

Rypäleiden mukaan
L'Acadie Blanc: L'Acadie Blanc on kanadalainen hybridi, vuonna 1953 kehitetty Cascaden ja Seyve-Villard 14-287:n risteytys. Sitä viljellään eniten Nova Scotiassa ja jonkin verran myös Ontariossa ja Quebecissä. Lajiketta käytetään useimmiten sekoiteviineissä. Se tuottaa ryhdikkäämpiä viinejä kuin muut kanadalaiset valkoiset rypälelajikkeet. Rypäleen aromeissa on kukkaisuutta, hunajaa, omenaa, sitrusta, ruohoa ja mineraalisuutta.
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan/kuohuviiniin eleganssia.
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa.
Seyval Blanc: Seyval Blanc on Ranskassa vuonna 1921 kehitetty hybridi. Sen aromeissa on sitrusta, kuten greippiä, mineraalisuutta, heinää, melonia ja vihreää omenaa.

Ruokana sekalaista raclette-grillattavaa

Lyhyesti: runsaan omenainen ja mineraalinen kuohuviini

Kommentit 

M: Tässähän on maukas viini! Sen tuoksu on ensinuuhkaisulla runsaan ja kirpeän omenainen, mutta se ei jää siihen. Greippisen sitruksisessa ja hapokkaassa tuoksussa on havaittavissa myös mineraalisuutta ja mukavaa hedelmäisyyttä sekä juuri leikattua ruohoa. Samat aromit jatkuvat maussa, josta mielipide vaihtuu joka kulauksella: toisaalta maku on hapokas ja pirteä, toisaalta kypsän hedelmäinen. Omenaisuus on monipuolista, maussa vihreä omena vuorottelee omenasoseen kanssa ja välillä mukana tuntuu myös trooppisia hedelmiä, mangoa ja ananasta sekä sitrusta ja mineraalisuutta. Sitrus ja omena jatkuvat myös jälkimaussa kaneliomenan ja omenapiirakan muodossa, ja aivan lopuksi kielelle jää pieni mineraalisuus.

Kokonaisuus on pirteä, runsas ja tasapainoinen. Kyllä tämä kuohuviini pärjää samppanjallekin (varsinkin, jos omenaisuus miellyttää). Arvosanaksi Benjamin Bridge Brut saa +.

J: Tuoksussa on runsaasti vihreää omenaa ja limeä. Niiden taustalta erottaa myös paahteisuutta, mineraalisuutta ja tuoretta ananasta sekä vähän persikkaista makeutta. Hapokas maku on kevyen omenainen ja limettinen. Hieman paahteinen jälkimaku on vahvasti sitruksinen sekä omenainen. Hapokkuuden ansiosta viini sopi juustolla kuorrutettujen raclette-ruokien kanssa. Viini voisi sopia myös äyriäisten kanssa tai sellaisenaan seurustelujuomana. Korkeahkon hinnan vuoksi arvosanaksi jää 0.

19. huhtikuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 10.4.2018: illallinen

Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa syötiin kolmen ruokalajin illallinen (65 €). Viinit oli valinnut Basen sommelier Elijah Nelson.



Amuse-bouche: Parsapannacotta
Champagne de Castelnau Cuvée Brut (Chardonnay, Pinot Noir; Ranska)

Alkumaljana tarjottiin mukavan kuivaa ja hillityn paahteista Champagne de Castelnau Cuvée Brutia. Raikas samppanja sopi hyvin alkumaljaksi eikä säikähtänyt silloinkaan, kun saimme sen seuraksi keittiön tervehdyksenä parsapannacottaa. Päällä ollut parsa oli ehkä hieman aavistuksen liian al dente, mutta muuten suolainen pannacotta oli hyvää ja lupaava aloitus.



Jokirapukeittoa, hiillostettua lohta ja tillivaahtoa
Marieta Albariño 2016 (Espanja)
Siefersheim Scheurebe Trocken 2016 (Saksa)

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli tomaattinen jokirapukeitto, jonka päällä oli mukavasti hiillostettua lohta. Viinikandidaatteja oli kaksi: puolimakea espanjalainen Marieta Albariño ja hapokas saksalainen Siefersheim Scheurebe.

Marieta Albariño oli lupausten mukaisesti hieman makea, hedelmäinen ja kukkaisa, mutta myös hapokas. Sen raikkaassa tuoksussa oli kypsää hedelmää, karviaista, omenaa ja sopivasti sitrusta, samat aromit jatkuivat myös maussa. Viinin suutuntuma oli öljyinen ja hieman viipyilevä.

Olimme juuri edellisenä päivänä ehtineet tutustua eri Scheurebeihin Riesling & The Other Grapes -tapahtumassa ja havaita ne hyviksi, joten oli mukavaa, että ruoan kanssa tarjolla oli tapahtumassa väliin jäänyt Siefersheim Scheurebe. Sen aromit muistuttivat Sauvignon Blancista: kirpeässä ja hapokkaassa viinissä oli havaittavissa herukanlehteä, nokkosta ja ruohoa. Toisaalta se ei muistuttanut kuitenkaan liian Sauvignon Blancia (onneksi!), vaan oli mukavan hedelmäinen, sitruksinen ja jopa seljankukkainen.

Seurueemme oli yksimielinen: Albariño sopi ruoan seuraksi paremmin pienen makeutensa ansiosta, mutta sellaisenaan Scheurebella oli parempi dokabiliteetti.



Karitsan paahtopaistia, puy-linssejä ja valkosipulikastiketta
Chianti Riserva Renzo Masi 2014 (95 % Sangiovese, 5 % Colorino; Italia)
Meinklang Blauburgunder 2016 (Itävalta)

Pääruokana oli maukasta ja mureaa karitsaa, jonka seurana oli herkullisia linssejä ja kastiketta, jota santsasi mielellään reilun kauhallisen. Nytkin ruoan seurana oli kaksi erilaista viiniä: Chianti Riserva Renzo Masi ja Meinklang Blauburgunder.

Chianti Riserva Renzo Masi oli maukas ja Chiantille tyypillisesti siitä havaitsi karpaloa, kirsikkaa, luumua ja nahkaa. Samaan aikaan sekä hapokas että tanniininen viini oli jo miellyttävästi kehittynyt, oikein kiva.

Meinklang Blauburgunder (eli Itävallan Pinot Noir) taas yllätti - jopa niin, että meidän päätymme pöydästä päätyi improvisoimaan oman version Rammsteinin Mein Teilista. Biodynaamisesti viljellyn viinin pullokohtaiset erot olivat suuria: pullon yläosasta lasiin kaatui makean mustikkaista ja boysenmarjaista, tuoksultaan melkeinpä portviinimäistä viiniä, kun taas myöhemmin kaadetuista laseista löytyi enenevässä määrin metsänpohjaa ja tallia ja pöydän toisesta päästä huudeltiin jopa keitettyä kaalia. Hapokkuudesta olimme kaikki suunnilleen samaa mieltä.

Seurueestamme kaikki valitsivat ruoan seuraksi lisää Chiantia - paitsi erilainen nuoremme Jussi, joka päätyi Blauburgunderiin.



Meule du Jura -juustoa

Ennen jälkiruokaa tarjoiltu Meule di Jura -juusto oli hyvää, mutta olisipa sen kanssa saanut viikunahilloa. Tai pähkinöitä. Tai jotain.

Suklaamarkiisia, vadelmasorbettia ja mantelicrumblea
Elio Perrone Bigarò (Moscato, Brachetto; Italia)

Toisaalta se, mitä juustosta jäi puuttumaan, päätyi jälkiruoan aikana monikertaisesti lautaselle. Vadelmasorbetti oli marjaisaa ja raikasta ja suklaamarkiisi - ällistyttävää kyllä - melkein jopa liian tuhtia ja suklaista. Mantelicrumblea olisi voinut syödä kipollisen sellaisenaan.

Jälkiruokaviinimme Bigarò oli pirskahteleva ja puolukkainen, hyvin helppoa ja hauskaa juotavaa. Vaikka siinä oli sokeria 125 g/l, sopiva hapokkuus tasapainotti kuitenkin mansikkaista ja kukkaista makua. Lisäksi viinissä on alkoholia vain 5 % eli teoriassa sitä voisi saada lähikaupasta!

Summa summarum: hieno illallinen viineineen ja vain 30 € tavallista viiniklubia kalliimmalla.

17. huhtikuuta 2018

Riesling & The Other Grapes 9.4.2018

Saimme Saksan viinitiedotukselta kutsun joka toinen vuosi järjestettävään Riesling & The Other Grapes -tapahtumaan. Olimme myös ehtineet ostaa liput kuluttajille suunnattuun osuuteen, johon kuului sommelier Ken Engebretsenin vetämä neljän Silvanerin tasting. Niinpä tie vei jälleen Vanhalle ylioppilastalolle.



Silvaner eli Grüner Silvaner oli vielä 1900-luvun alussa Saksan viljellyin rypälelajike, mutta sen suosio hiipui vähitellen. Tällä hetkellä se on Saksan viidenneksi viljellyin lajike, suositumpia ovat valkoiset Riesling ja Müller-Thurgau sekä punaiset Spätburgunder ja Dornfelder. Pinta-alallisesti Silvaneria viljellään eniten Rheinhessenissa ja suhteellisesti eniten kotiseudullaan Frankenissa. Kaikkiaan Silvaneria viljellään noin 6 000 hehtaarin alueella koko Saksassa, mikä on noin 6 % maan koko kasvatusalasta - vertailun vuoksi suosituinta rypälelajiketta Rieslingiä viljellään reilun 20 000 hehtaarin alueella (n. 20 %).

Silvanerin maine ei ole myöskään ollut kovinkaan hyvä massatuotannon ja halvan Liebfraumilchin takia, mutta maine on alkanut parantua nyt, kun jälleen huomataan, että lajikkeesta saa tuotettua myös laadukkaita viinejä.



Weingut Bischel Gau-Algesheimer Silvaner Terrassen 2015
(Rheinhessen)

Tammikypsytetyn viinin miedossa tuoksussa oli vaniljaa ja voita sekä pirteää hedelmäisyyttä, limeä, aprikoosia ja vihreää omenaa. Sen maku oli hapokas ja aromaattinen, pieni yrttisyys yhdistyi greippiin sekä persikkaan ja aprikoosiin. Jälkimaussa tuntui sitrusta ja hunajamelonia.

Weingut Wittmann Westhofener Silvaner Trocken 2016
(Rheinhessen)

Tastingin toisen Rheinhessenin alueelta tulleen viinin makeahkossa tuoksussa oli raikasta trooppista hedelmää, omenaa ja kypsää ananasta sekä limeä ja korianteria. Samat aromit jatkuivat hapokkaassa ja hieman mausteisessa maussa. Mausteisuus jatkui jälkimaussa sitruunakarkin ohella.



Weingut Weigand "Der Held" Silvaner 2016
(Franken)

Tastingin kaksi viimeistä viiniä olivat Frankenin alueelta. Niistä ensimmäisen tuoksu oli hedelmäinen, mutta myös öljyinen ja savuinen. Tuoksusta erotti myös minttua, ananasta ja aprikoosia. Greippisen hapokas, mausteinen ja mineraalinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, jälkimakuun jäi mausteisuus. Tämä viini oli Jussin suosikki.

Weingut Juliusspital Silvaner Würzburger Abtsleite 2016
(Franken)

Viimeinen viini oli pullotettu klassiseen Bocksbeutel-pulloon. Sen tuoksu oli makeahko ja täyteläinen sekä sitruksisen hedelmäinen. Tuore ananas ja vihreä omena jatkuivat myös makeahkossa maussa limen ja greipin ohella. Jälkimaussa tuntui sitrusta ja valkosipulia. Pirteä ja jopa pirskahteleva viini oli Marjutin suosikki.

***
Jälleen kerran tapahtuma oli täynnä hienoja viinejä emmekä ehtineet tutustua lähellekään kaikkiin. Tässä muutamia mieleen jääneitä:



Näitä arvostimme nimikirjainten takia - mutta Riesling Brut Nature oli mainiota ihan muutenkin.



Pflügerilla oli hyvää settiä - parhaiten mieleen jäivät Pinot Noirista tehty valkoviini Blanc de Noir 2017 ja Riesling-Gewürztraminer-sekoite, nimensä mukaisesti biodynaaminen, mukavan rapsakka ja hedelmäinen Bio-dynamite.



Alexander Gysler Sandstein Riesling Trocken ja vanhan kunnon Benedikt Baltes Buntandstein Spätburgunderin uusi vuosikerta 2015 olivat myös mainioita.



Stefan Meyer Syrah 2016 oli piristävää vaihtelua, sillä saksalaisia Syraheja tapaa harvemmin. Viileässä ilmastossa kasvaneessa Syrahissa oli rypäleelle tuttu pippurisuus, mutta lämpimän ilmaston tuoma makea hilloisuus puuttui. Mielenkiintoinen tuttavuus.



Riffel Pet-Nat 2016 (Scheurebe & Pinot Blanc): tosi kiva Pet-Nat! Mukavaa, että tarjolla on vähän harvinaisempiakin viinityylejä. Myös talon Rieslingit olivat miellyttäviä.



Miellyttävistä Rieslingeistä puheenollen - Meierin Rieslingit olivat ihanan hapokkaita ja rapsakkaita. Nam.


CK-Weine Wirewalker Orange Trocken 2016 oli herkullisen appelsiininen oranssi viini, jota Marjut bongaili listoilta etukäteen. Tapahtuman tohinassa se melkein unohtui - onneksi ei kuitenkaan. Pitänee varata pöytä Juureen, jotta viiniä saa maistaa lisää.

***
Katso myös
Riesling & Co. -tunnelmia edelliseltä kerralta

14. huhtikuuta 2018

Leclerc Briant Abyss 2012


Leclerc Briant Abyss 2012
Champagne, Ranska; 1/3 Chardonnay, 1/3 Pinot Noir, 1/3 Meunier; 129,16 € verkkokaupasta
Luomu!

Valmistaja Leclerc Briant

Rypäleen mukaan
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan keveyttä, raikkautta ja eleganssia
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa; tuo samppanjaan rotevuutta
Meunier: hapokkuutta, hedelmäisyyttä, mausteisuutta; tuo samppanjaan hedelmäisyyttä ja kypsyyttä

Ruokana sushi

Taustaa: Abyss-samppanjaa on valmistettu 3 000 pullon erä varta vasten meressä kypsyttämistä varten. Vuosikertaa 2012 oleva samppanja (Leclerc Briant Brut) uudelleenkorkitettiin helmikuussa 2016, minkä jälkeen pullot upotettiin mereen 60 m syvyyteen. Samppanja kypsyi meressä 15 kk ajan, kunnes pullot nostettiin toukokuussa 2017.

Lyhyesti: Kypsän omenainen ja merellisen mineraalinen samppanja.

Kommentit

M: Kauniin kullankeltaisen samppanjan tuoksussa on ensin runsaasti kypsää omenaisuutta, mutta jonkin ajan päästä tuoksusta alkaa erottaa muitakin aromeja: pieni paahteisuus ja suolainen mineraalisuus yhdistyvät hentoon kukkaisuuteen ja sitruksisuuteen. Samppanjan suutuntuma on kermainen ja sen maku on kuiva ja hapokas, mutta kuitenkin miellyttävän täyteläinen ja hedelmäinen. Tuoksun kypsä omena ja sitruksisuus jatkuvat myös maussa, hetken päästä maussa tuntuu myös lakritsaa ja mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja vaihtelee greipistä mausteisuuteen, lopuksi kielelle jää kirpeä sitruksisuus ja pieni voimaisuus. Sushin kanssa samppanja sopi hyvin, mutta se maistui myös sellaisenaan.

Abyss on mielenkiintoinen samppanja: toisaalta se on vielä nuori, toisaalta se tuntuu jo kehittyneen mukavasti ikäisekseen. Joka tapauksessa samppanja vaikuttaa lupaavalta, joten onneksi sitä on vielä toinen pullo viinikaapissa jemmassa. Arvosanaksi se saa +.

J: Samppanja on väriltään kullankeltainen. Tuoksua hallitsevat kypsä omenaisuus ja raparperi, niiden taustalla on myös sitrusta, suolaisuutta ja mineraalisuutta. Paahteinen maku on kypsän omenainen, mineraalinen ja kevyen greippinen. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen ja aavistuksen mausteinen. Sushin kanssa samppanja toimi hyvin eikä latistunut edes wasabista. Äyriäiset ja muut merenelävät voisivat myös sopia tämän samppanjan seuraksi. Arvosana +.

PS. Käsiohjelman mukaan Abyss on yksi Grand Champagne Helsingin Rare and Fine -pulloista.