17. helmikuuta 2018

Spinnaker Shiraz 2016

Spinnaker Shiraz 2016
Riverland, Australia; 100 % Shiraz; 8,89 € (uutuus)
Näytepullo / Norex Selected Brands
Luomu

Tuottaja Mare Magnum, maahantuoja Norex Selected Brands

Etiketin mukaan täyteläinen, hedelmäinen ja mausteinen punaviini

Rypäleen mukaan
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Ruokana entrecôte ja halloumi-cashewpähkinä-granaattiomena -salaatti

Lyhyesti: mukava perusaussishiraz alle kympillä!

Kommentit 

M: Viini on väriltään syvän punainen, lähes läpinäkymätön. Sen tuoksussa on australialaiselle shiraz'lle tyypillisesti makeaa marjaa ja herukkahyytelöä sekä pippurista mausteisuutta ja pientä paahteisuutta. Samat aromit jatkuvat myös maussa. Tumman marjaisessa ja pirteän pippurisessa viinissä on myös pientä makeutta (sokeria 12 g/l), yrttisyyttä ja mausteisuutta, tanniinit ovat pehmeät. Jälkimaku on mausteinen ja pippurinen, kielelle jää pippurin lisäksi hieman neilikkaa. Entrecôten ja salaatin kanssa viini sopii hyvin, varsinkin suolainen halloumi on mainio seuralainen. Viini saa arvosanaksi +.

J: Viini on väriltään syvän rubiininpunainen. Makeahkossa tuoksussa on tummaa marjaa, karhunvatukkaa, yrttisyyttä, paahteisuutta ja hilloisuutta. Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli myös kumia, mutta se katosi ilmaantumisen myötä. Maku on aluksi herukkahilloinen, mutta muuttuu pian mausteiseksi, jopa pippuriseksi. Tanniineja on kohtalaisesti, tämä on ehdottomasti ruokaviini. Jälkimaku on mausteinen ja mustaherukkainen. Mediumiksi paistetun entrecôten kanssa viini sopi erinomaisesti eikä halloumisalaattikaan aiheuttanut riitasointuja. Viini kävisi hyvin grilliruoan kanssa. Arvosana +.



Halloumi-granaattiomena-cashewpähkinäsalaatti (kahdelle)


kerä jäävuorisalaattia
n. 125 g halloumijuustoa (1/2 pakettia)*
n. 1/2 granaattiomenan siemenet
80 g cashewpähkinöitä
kastikkeeseen improvisoiden sitruunamehua, oliiviöljyä, granaattiomenan mehua, suolaa ja pippuria

Paahda cashewpähkinät kuivalla pannulla. Leikkaa halloumi noin 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi, paista pannulla kauniin ruskeiksi. Asettele salaatinlehdet lautaselle, kaada salaatinkastike päälle. Lisää granaattiomenan siemenet, cashewpähkinät ja halloumi.

* Tai paista varmuuden vuoksi koko paketti, tulee se kuitenkin syötyä.

15. helmikuuta 2018

Pizzaviinit

Viime vuoden puolella australialaisten viinien eri vuosikertoja vertaillut raatimme aloitti uuden vuoden Italian herkkujen ja pizzaviinien äärellä.



(DOC Veneto; 100 % Trebbiano di Lugana; 25,40 €)

Alkumaljana ja alkupalojen kanssa meille tarjoiltiin Zenato Lugano Metodo Classico Brut -kuohuviiniä. Skumppa on tehty Trebbiano di Luganosta eli Verdicchiosta perinteisellä samppanjamenetelmällä ja se kypsynyt pulloissa 18 kk ajan. Vaikka tuoksun päärynäisyys ja omenaisuus johdattelivatkin ajatuksia proseccon suuntaan, viini ei kuitenkaan ollut prosecco. Mukava hapokkuus ja sitruksisuus tekivät viinistä ryhdikkään antipastin seuralaisen.



(DOCG Chianti, Toscana; vähintään 70 % Sangiovesea ja enintään 30 % muita sallittuja punaisia rypälelajikkeita, kuten Cabernet Sauvignon ja Merlot; 10,89 €)

Illan ensimmäisenä viininä oli perinteinen Chianti. Sen tuoksussa oli marjaa, hapankirsikkaa, karpaloa ja mansikkaa sekä mausteita ja hitunen orvokkista kukkaisuutta. Samaa marjaisuutta ja mausteisuutta oli myös hapokkaassa maussa. Tanniinit olivat pehmeät. Aina luotettava Ruffino Chianti oli Marjutin suosikki.

Zenato Alanera Rosso Veronese 2015
(IGT Rosso Veronese, Veneto; 55 % Corvina, 25 % Rondinella, 10 % Corvinone, 10 % muut paikalliset lajikkeet; 16,15 €)

Zenato Alanera on valmistettu samoista rypälelajikkeista kuin yleensä amarone-viinit, ja kun rypäleistä osa on vielä kuivattu, amarone-odotuksia ei voi estää. Viinin tummasävyisessä tuoksussa on vaniljaa ja mausteita, ehkä hieman kahviakin, sekä vadelmaista ja kirsikkaista marjaisuutta. Sen samettinen ja hapokas maku jatkaa tuoksun linjoilla. Meidän mielestämme Alanera ei alleviivaa amaronevaikutteitaan, mutta kyllä siinä jotain amaronemaistakin on, kun tarpeeksi hakee. Yksi raatilainen äänesti sen suosikikseen.

Fattoria Le Poggette Amelia Rosso Veronese 2010
(DOC Amelia, Umbria; Canaiolo Nero, Montepulciano, Sangiovese)

Illan kolmannesta viinistä ei löydy oikeastaan minkäänlaista tietoa netistä, mutta ei anneta sen haitata. Viinin tuoksu on mausteinen ja musteinen, ja samat aromit ovat havaittavissa myös sen maussa pienen savuisuuden ja mustikan lisäksi. Illan vanhin viini on mielenkiintoinen, mutta raatimme ei täysin lämmennyt sille. Sellaisenaan se ei ollut parhaimmillaan.

Ecoltura Appassimento Biologico 2016
(IGT Puglia, Apulia; 100 % Primitivo; 13,89 €)

Illan viimeisestä viinistäkään ei löydy paljoakaan tietoa. Apulialainen luomuviini on valmistettu appassimento-menetelmällä eli Zenato Alaneran tavoin osa sen valmistukseen käytetyistä rypäleistä on kuivattu. Viinin tuoksu on makeahkon marjainen, mustikkainen ja luumuinen, lisäksi siitä erottaa lakritsaa ja rusinaa. Samat aromit jatkuvat myös täyteläisessä maussa. Tanniineja on jo jonkin verran, joten viini on kokonaisuutenaan varsin kivaa ja helppoa juotavaa. Enemmistö raatilaisista, myös Jussi, valitsi sen suosikikseen.



Kuinka pizzojen kanssa sitten kävi? Tarjolla oli neljää erilaista: sieni-, ventricina-salami-, ilmakuivattu kinkku- ja lohipizzaa. Kaikki viinit olivat melko samanhenkisiä: tummia ja mausteisia, kirsikkaisia ja hapokkaita, joten vertailun olisi voinut olettaa olevan tasainen.

Toisin kävi. Sellaisenaan maistelluista viineistä paljastui uusia piirteitä ruoan kanssa. Ehkä hieman yllättäen kolmas viini, Fattoria Le Poggette Amelia Rosso Veronese 2010, pärjäsi parhaiten kaikkien pizzojen kanssa, toiseksi parhaiten taas Ecoltura Appassimento. Ruffino Chianti kaipasi ruokaa seurakseen, mutta pizzojen kanssa se ei nyt päässyt loistamaan, ei myöskään Zenato Alanera.

13. helmikuuta 2018

Freigeist Bierkulturin hapanoluet Kitty's Public Housessa 8.2.2018



HOK-Elannon Elämyspäivät jatkuivat. Lähdimme molemmat Kitty's Public Houseen ilmaiseen hapanoluttastingiin, jossa Freigeist Bierkulturin Sebastian Sauer (osuva nimi!) esitteli viisi oluttaan. Suomesta näitä saattaa saada satunnaisesti joistakin ravintoloista.

Oluet kuvassa oikealta vasemmalle

Taste of the Cretian Sun

Kreetan auringon inspiroima olut oli maustettu granaattiomenalla, inkiväärillä ja rosmariinilla sekä hapanrypälemehulla (verjuis, verjusverjuceverjuice, kuinka se nyt halutaankaan kirjoittaa) eli raaoista viinirypäleistä puristetulla mehulla. Kaunis meripihkan värinen olut tavoitti hyvin saaren aurinkoisuuden: sen raikkaassa tuoksussa oli appelsiinia ja inkivääriä ja sen maku oli mukavan kepeä, kirpeä ja mausteinen. Tämä olut oli Marjutin suosikki.

Helmut K. Lichtenhainer

Toisena vuorossa oli perinteinen saksalainen savuvehnäolut Lichtenhainer, jonka loistokausi oli 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen oluttyyli ehti unohtua noin vuosisadan ajaksi, kunnes se taas löydettiin uudelleen. Samean kullankeltaisen oluen tuoksussa oli runsaasti savua ja jonkin verran vehnäoluelle tuttua banaania, sen maku oli taas pehmeä eikä niin savuinen. Pienen banaanin lisäksi maussa oli maitohapon mukanaan tuomaa laktisuutta ja miellyttävää, mietoa happamuutta. Tämä olut oli helppoa juotavaa.

Bread Zeppelin

Kolmas olut oli Lichtenhainerin ja kvassin (venäläisen yleensä ruisleivästä tehdyn leipäkaljan) risteytys eli Lichtenhaineriin on lisätty myös ruisleipää. Kuparinvärisen oluen tuoksussa oli ruisleipää, pähkinää ja miedosti savua, sen maussa taas vadelmaista marjaisuutta, nougatmaista makeutta ja tietenkin ruisleipää. Mielenkiintoinen aromikattaus oli tasapainoinen ja vaika ensireaktio oli lähinnä hämmästys, oluelle lämpeni vähitellen, mutta ei sitä tuoppitolkulla kuitenkaan kykenisi juomaan.

Mamma Mia

Neljäntenä tykitettiin taas eri sfääreihin. Tällä kertaa oluen mausteina olivat raparperi ja voikola, ja tavoitteena oli saada raparperipiirakalle maistuva olut - ja kyllähän se onnistui. Samean pronssinvärisen oluen tuoksu oli raparperinen ja muistutti viiniä (mutta vaikka kuinka pohti, sen tarkemmin siitä ei saanut kiinni). Tuoksun voi toi mieleen myös voilla maustetut popcornit, mutta enimmäkseen se sai ajattelemaan kakkumaista piirakkapohjaa. Oluen maku oli täyteläinen ja sen raparperipiirakkaisuus sai oluen tuntumaan jopa makealta. Raparperin raikkaus ja happamuus kevensivät hyvin muuten hieman raskasta suutuntumaa. Tämä olut oli Jussin suosikki.

Salzspeicher

Illan viimeinen olut oli hapankirsikalla ja suolalla maustettu porter, joka on saanut nimensä suolavarastorakennuksien mukaan. Me maistoimme hapankirsikkaversion, mutta tästä oluesta on olemassa myös vadelmalla maustettu versio. Tummanruskean oluen tuoksussa oli aavistus savua, toffeeta, tummaa suklaata, suolaisuutta ja jopa hieman kookosta, samat aromit jatkuivat maussa. Olut oli mielenkiintoinen versio porterista, ja suklaakarkkien kanssa se sopi hyvin.

Summa summarum

Avartava kokemus. Marjut odotti ihania, happamia, lähes hammaskiilteen syövyttäviä hapanoluita, mutta toisin kävi - oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten erilaisia hapanoluet voivat olla. Jussikin selvisi tapahtumasta ilman sen kummempia traumoja, vaikka hapanoluet eivät yleensä ole Jussin suosikkeja. Tälläkin kertaa tosin huomasi sen, että maut menevät ristiin: Marjutin suosikit olivat Jussin listalla häntäpäässä ja päinvastoin.

10. helmikuuta 2018

Iso-Kallan oluttasting Zetorissa 2.2.2018


HOK-Elannon Elämyspäivillä järjestettiin ravintola Zetorissa ilmainen kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon oluiden tasting. Loppasuita edusti Jussi. Oluiden kanssa tarjottiin maistelulautanen, jolla oli sinihomejuustoa, Lihaniekan Debreziner-makkaraa, Hanna Partasen kalakukkoa ja suklaakakkua.



Ensimmäinen olut oli Blonde Ale (5,9 %), joka valittiin vuonna 2017 Suomen parhaaksi vaaleaksi aleksi. Blonde oli belgityylinen olut, jonka aromimaailmaa hallitsivat hiiva, hedelmäisyys ja banaani. Sinihomejuuston kanssa olut sopi kohtuullisen hyvin, mutta ei ollut ihan täydellinen pari. Se oli maukas kotimainen vaihtoehto belgioluista pitävälle henkilölle, esimerkiksi minulle.

Toinen olut oli Savo Dark Lager (4,5 %). Tuoksussa oli karamellia, tummaa suklaata ja paahteisuutta. Maku toisti tuoksun aromeja, mukana oli myös maltaisuutta ja kahvia. Jälkimaku oli hyvin kahvinen. Kalakukon kanssa olut kävi hyvin, mutta muuten kyseessä oli melko tavanomainen tumma lager.



Seuraava olut oli Savu Kekri (savumärzen; 5,7 %). Tuoksua hallitsi savu, sen taustalla oli myös karamellisuutta, kahvia ja häivähdys luumua. Maku toisti aromeja, siinäkin savu oli pääosassa. Rasvainen makkara neutraloi jostain syystä savuisuutta, jolloin muut aromit pääsivät maussa paremmin esille. Olut sopi hyvin juotavaksi kylmänä talvipäivänä.

Viimeisenä oli vuorossa Turmion Kätilöiden kanssa yhteistyössä kehitetty Pimeyden Morsian (Imperial Stout; 8,0 %), joka on maustettu kahvilla ja kaakaolla. Tuoksussa oli kahvia, vaniljaa, paahteisuutta ja taatelia. Maussa oli näiden aromien lisäksi myös lakritsaa, ja jälkimaku oli lakritsainen. Suklaakakun seurana porter toimi hyvin. Myös sinihomejuustoa kehotettiin kokeilemaan Pimeyden Morsiamen kanssa, mutta siinä vaiheessa juusto oli jo ehditty syödä. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.

Kokonaisuutena tasting oli hyvä ja sille varattu tila oli rauhallinen. Ruoatkin oli valittu hyvin sopimaan oluiden kanssa. Ainoa negatiivinen asia oli se, että oluita maistettiin muovimukeista, mikä latisti aromeja.

8. helmikuuta 2018

Viinijooga

Emme ole erityisen tunnettuja sporttisuudestamme, oikeastaan päinvastoin, ainoa harrastamamme urheilu on penkkiurheilu. Toisaalta taas joskus iskevät kummat päähänpistot - esimerkiksi kun HOK Elannon/Raflaamon Elämyspäivien ohjelmassa oli viini- ja skumppajoogaa, Marjutin mielestä oli varsin loistava idea ilmoittautua mukaan kahteen eri joogatapahtumaan.



Ensimmäinen viinijoogakerta oli 1.2.2018 Virgin Oil Co.:ssa ja sen viinit tarjosi Viinilinna. Marjut suuntasi paikalle työkaverinsa kanssa, Jussi lähti ennemmin oluttastingiin. Yllätyimme iloisesti, kun viiniksi paljastui Viinilinnan oma samppanja! Lisäksi joogan jälkeen oli vielä viinitasting eli nopea paluu omalle mukavuusalueelle. 6.2. taas kävimme yhdessä skumppajoogassa Kaivopihan Karaokekellarissa, jossa tarjolla oli talon skumppaa (tai jotain vastaavaa).

Sopiiko viinijooga aloittelijoille/ensikertalaisille? Miksipä ei, tosin se on säkästä kiinni, millaiseen joogaan päätyy. Virgin Oil Co.:ssa Marjut oli ainoa ensikertalainen, joten tunti tuntui menevän edistyneiden mukaan. Sen takia olo oli hieman sekava: tuntui siltä, että rautalankaohjeistusta olisi voinut olla enemmän, koska kaikki oli uutta. Toisaalta oli hyvä, että salin reunassa sai rypeä rähmällään kaikessa rauhassa eikä joutunut huomion kohteeksi, toisaalta ohjeiden seuraaminen oli epävarmaa varsinkin silloin, kun ohjaajan mallia ei nähnyt kunnolla. Jollain tavalla tunti tuli kuitenkin räpiköityä läpi. Kaivopihan Karaokekellarin jooga sen sijaan oli hyvin aloittelijaystävällinen. Ohjaaja näytti liikkeet selkeästi ja kertoi, kuinka ne voi tehdä helposti tai haastavasti.

Oliko viiniä riittävästi? Kyllä. Joogan aikana sitä ei edes ehtinyt ajatella, joten lasillinen riitti hyvin.

Oliko rankkaa? Oli ja ei. Kun ei taivu, niin ei taivu ja kun ei jaksa, niin ei jaksa, kaikesta voi syyttää vain omaa rapakuntoaan. Toisaalta yllättävän hyvin meni ja itsensä sai taipumaan monella eri tavalla. Lasista ei läikkynyt eikä sitä potkaissut kertaakaan nurin. Virgin Oil Co.:n joogan alkujärkytyksen jälkeen tuntui jopa siltä, että endorfiinit potkivat mukavasti, Kaivopihan Karaokekellarin jooga taas oli hyvin leppoisaa ja rauhallista.

Miltä nyt tuntuu? Muutaman päivän ajan Virgin Oil Co.:n jälkeen oli piesty olo, kun reisien ja selän unohdetut lihakset muistuttivat olemassaolostaan. Toisaalta taas hartiajumit tuntuivat helpottavan paremmin tunnin joogan jälkeen kuin tunnin hieronnan jälkeen. Kaivopihan Karaokekellarin joogan jälkeen ei lihaksissa tuntunut oikeastaan miltään.

Sopiiko jooga ravintolaan? Miksei, kunhan tila on puhdas ja rauhallinen eikä siellä ole muita asiakkaita töllistelemässä ja ihmettelemässä kovaan ääneen, mitä ihmeen hörhöilyä skumppajooga oikein on.

Kannattiko? Kyllä vain! Kahden kerran jälkeen on vaikea sanoa, onko jooga oma juttu vai ei. Loppujen lopuksi päällimmäiseksi jäi positiivinen fiilis ja joskus voisi ehkä harkita alkeiskurssia, jolla joogaan pääsisi tutustumaan paremmin samalla tasolla olevien ihmisten kanssa.